Kehityspostaus

Ajattelin toteuttaa kehityspostauksen, ensin syvennytään hevosiin. Myöhemmin voisin tehdä myös varuteista samanlaisen. On hauska kaivella vanhoja kuvia ja samassa itsekin huomata, että on sitä kehitystä jonkun verran sittenkin tapahtunut! Kehitys jatkuu edelleen, mutta katsotaampa mihin asti ollaan  päästy. Varautukaa ultimaattiseen kuvapläjäykseen! En laittanut kuvia nyt kollaaseihin, vaan valitsin kuvien joukosta aina muutamia hevosia kuhunkin vaiheeseen.

Tein ensimmäiset sukkakeppihevoseni jo vuonna 2009, mutta keskityn tässä postauksessa enemmän kangashevosiin. Ensimmäisen kangashevosen tein 2013. Se oli nimeltään Myytin Tropical Power, tutummin Pow Pow, ja se edusti welshponirotua. Olin siitä taannoin hyvin ylpeä, ja ei se missään nimessä huono ollut ensimmäiseksi kokeiluksi. Sittemmin tein aivan jäätävän kokoisen hevosen sambakankaasta, se oli valehtelematta ainakin kolmen A3-kokoisen hevosen kokoinen, ja painoi todella paljon. Hevonen oli nimeltään Myytin Veluri IV, tutummin Vellu. Sillä sitkeästi jokusen  ympyrän ratsastelinkin, sen painosta huolimatta.

(2013) Pow Pow, ensimmäinen kankainen & kolmipalainen hevonen.

(2013) Jättihevonen, kuvausalustana siis sohva ja normaalin kokoiset tyynyt....

Pidin melko pitkän tauon keppihevoshommista tässä kohtaa. Vuonna 2014 innostuin uudelleen, ja aloin tehtailla hevosia uudelleen. Ensimmäinen, harmaa hevonen tauon jäljiltä olikin hieman maltillisemman kokoinen, mutta kuten A4-kuvasta voi päätellä, oli sekin vielä melko iso. Sittemmin hevoset alkoivat jo olla sitä peruskokoa, nin A3-kokoisia. Aloin tässä vaiheessa tehdä tilaushevosia, ja ihme ja kumma joku niitä aina tilasikin silloin tällöin.

Ylipäätään nyt kun kuvia katsoo, korvat ainakin olivat aivan yli-isoja. Muodot eivät myöskään erottuneet, tai ne erottuivat liikaa, etenkään hevosten kauloissa ei ollut lainkaan muotoja. Tähän aikaan myös kuumaliimasin silmien ja sieraimien lisäksi myös harjan. Korvat kiinnitin aluksi aivan liian ylös.

(2014) Tämä oli kyllä melko sympaattinen tapaus.

(2014) Lipizzatamma, hevosten koko muuttui suht. normaaliksi.

(2014) Arabitamma, tässä alkaa jo olla kaulassa yritystä!

(2014) Vuonohevonen, jota pidin tuohon aikaan onnistuneimpana tekemistäni hevosista. Harja on kiinnitetty mielenkiintoisella tavalla ja nuo korvat... aivan jäätävät! :D

Pidin jälleen taukoa keppihevosista, mutta palasin melko pian taas uudella puhdilla. Jatkoin edelleen tilaushevosten tekemistä, ja käsiala oli kehittynyt taas paljon. Olin piirtänyt uusia kaavoja, ja korvat olivat kutistuneet melko oikeisiin mittasuhteisiin. Otin tähän aikaan lähes poikkeuksetta kuvat sisällä, mistä en ole kyllä lainkaan ylepä. Hevoset näyttävät paljon paremmilta ulkokuvissa, kauniilla taustalla! Vuonna 2015 tapahtui todella merkittäviä kehitysaskelia:

(2015) Quarab

(2015) Tämän hevosen kaava oli oikein onnistunut jopa nyt katsottuna! Puoliverinen. 

Ja siirryin ulos, jippii!! Nämä kuvat eivät kyllä edelleenkään ole niitä edustavimpia...

(2015) Ponikaavalla tehty veikeä poni. Pystyharja on lyhentynyt hieman järkevämmän mittaiseksi, mutta edelleen kiinnitys on hieman epäsiisti.

(2015) Tämä oli puoliverinen, jos oikein muistan.  Hevoskaava alkaa muotoutua ihan kivaksi, kaula kaartuu vielä turhan jyrkästi alhaalla.

(2015) Tässä huomaa hyvin käsialan epätasaisuuden: miten korvat ovat yhtäkiä noin pienet?! Talvella tehdyssä hevosessa ne olivat oikein hyvät. Alakaulan kaarevuus on tasoittunut, mutta leuka erottuu taas liikaa. Tämä oli puoliverinen.

(2015) Leijuva poni. ;) Tämän silmät onnistuivat hyvin, ja muutenkin tämä oli ihan söpö pakkaus. En kyllä tiedä mikä idea oli yhdistää tuo kangas ja tuo lanka...

Kesää vasten kädenjälki oli jo kehittynyt melko huimasti, samoin kuvat, heh. Siirryin myös ommeltuihin silmiin ja sieraimiin, ne näyttävät mielestäni kaikkein kivoimmilta. Aloin myös lisäämään korviin kovetuksen, jotta ne pysyvät paremmin asennossaan ja näyttävät mielestäni paremmilta. Kädenjälki ei ole tähänkään päivään mennessä tasoittunut, mutta siihen tähtään koko ajan. Tasoittumisella tarkoitan sitä, että jokainen hevonen miellyttäisi omaa silmääni edes jotenkin. Nyt joskus tulee huimia onnistumisia, ja joskus taas hevonen lentää suoraan roskiin nähtyäni sen täytettynä. Hevosten muodoissa on myös paljon parantamisen varaa, mutta ollaan jo oikeilla jäljillä. Olen myös tyytyväinen siihen, että mikään tekemäni hevonen ei muistuta liikaa muita tekemiäni, en halua ns. liukuhihnamaisia hevosia, jotka näyttävät kaikki melko samoilta. 

(2015) Tämä oli oikeastaan ensimmäinen hevonen, johon olin todella todella tyytyväinen, ja olen edelleen! Arabi.

(2015) Karvakankaasta ommeltu arabi, silmääni onnistunut.

Tässä kohtaa pidin taas tauon ja sitten ollaankin nyyhetkessä! Nyt yritän tehdä tätä hommaa hieman pitkäjänteisemmin ja vielä enemmän tavoitteellisesti. Esimerkiksi alla olevat hevoset ovat tehty uusilla kaavoilla, ja olen suurentanut sieraimia, sekä hionut silmien muotoa. Ommel on myös siistiimpää varsinkin silmissä ja sieraimissa. 

(2016) Tämän väristystä voi myös verrata aijempaan papurikkoon, hieman realistisemman näköinen.

(2016) Olen kehittynyt myös erikoiskankaisten hevosten teossa - aijemmin ne menivät usein vinoon.

Mitenkö olen sitten saanut kehityksen aikaan? Kaikkein suurin muutos lähtee mielestäni kaavoista. Olen kehittänyt kaavojani koko tämän ajan, ja vieläkään kaikki niistä eivät vastaa toiveitani. Hevosten muodoissa näkyy myös selkein muutos matkan varrella. Korvat ovat myös asia, missä kehitystä on tapahtunut. Nyt ne ovat mielestäni kuosissa, eli niiden osalta en ole enää aikoihin muuttanut mitään. Muilta keppihevosharrastajilta olen saanut korvaamattomia vinkkejä ja vaikutteita - muistakaa kuitenkin että toisten tekemien hevosten kopioiminen ei ole fiksua. Monet taitavat hevosten tekijät ovat innoittaneet minua jatkamaan itsekin.

Tämä on ollut toisinaan niin turhauttava taival, että olen pitänyt taukoa. Taukojen jälkeen olen kuitenkin aina jatkanut uudella puhdilla ja kehittynyt nopeaa tahtia. Epäonnistuneiden hevosten kohdalla sitä ajattelee, etten enää ikinä tee yhtäkään keppihevosta. Kummasti sitä kuitenkin aina tarttuu uudelleen neulaan - ja tässä sitä nyt ollaan! Kehitys jatkuu edelleen, mutta nyt ollaan jo oikealla polulla. Jännä nähdä, miltä hevoseni näyttävät esimerkiksi kahden vuoden päästä.

Muutama valmistunut hevonen

Sain pari päivää sitten valmiiksi pari myyntihevosta. Valkoinen onnistui todella hyvin, pitäisi vain hankkia jotkin haaleammat värit, nykyinen väri on hieman liian tumma mun makuun. Onnistuin tekemään hevoselle tosi kivan ilmeen, ja väritys onnistui hyvin. Harmaaseen olen muuten tyytyväinen, mutta keskikappale kiertää hieman vinoon. Ompelin myös beigestä fleecestä hevosen, mutta en ollut lainkaan tyytyväinen sen rakenteeseen. En varmastikaan tee sitä ollenkaan loppuun - harmittaa vaan, koska beigeä fleeceä on vaikea löytää ja nyt sitä meni hukkaan. Harmaalle päistärikölle tein vielä nahkariimun pehmusteineen sekä riimunarun. Nämä tulevat myyntiin EL Summercuppiin, jotka pidetään Turussa elokuussa.